Tarina Lounasmaa

Huomasin pari kolme viikkoa sitten Hesarin kuolinilmoituksista, että graafikko ja kuvittaja Tarina Lounasmaa on kuollut. En tuolloin laittanut ylös synnyin- ja kuolinaikoja, mikä oli virhe, koska niitä ei näytä netistä löytyvän. Lounasmaa oli kuitenkin WSOY:ssä töissä, ilmeisesti kuukausipalkkaisena graafikkona, koska hän on tehnyt niin paljon kustantamon kansikuvia ja kirjojen sarja-asuja. Tässä muutamia netistä satunnaisesti valittuja - Hentoffin kirja on jo vuodelta 1966 ja Weilin + Göösin julkaisema, en tiedä, oliko Lounasmaa tuolloin W+G:n työntekijä vai freelancer. Gandhi on vuodelta 1988 ja Envall tältä vuodelta (eli 2011, jos joku näkee tämän postauksen vasta vuosien päästä).

Tarina Lounasmaa oli ilmeisesti fyysikko Olli Lounasmaan mies ja näin ollen aivotutkija Kiti Müllerin (os. Lounasmaa) äiti. Jos olen väärässä, korjatkaa kommentteihin. Löytyy myös kulttuurihistorian tutkija Louna Lounasmaa, lienee samaa sukua. Mikähän on ollut Tarinan tyttönimi ja mikä tarina (sic) on etunimen takana?

Kari Suomalaisen Eeva

Kesätauon jälkeen postaus: ostin tänään Turun torilta muutaman vanhan Eeva-lehden, tämän koska sen kansi on Kari Suomalaisen tekemä. Karihan oli sodasta palattuaan jonkin aikaa freelancer-kuvittaja, minkä jälkeen hän meni jonkin ison lehtitalon töihin (en saa nyt päähäni, minkä lehtitalon). Kannen maalaus ei tosin ole ehkä ihan parasta Karia... en ole hyvä tunnistamaan tekniikoita, mutta tämä lienee vesivärityö.

Tämä on Eevan joulunumero vuodelta 1944, sisällyksenä mm. kuva-artikkeli "Nuori koti", jossa esitellään ajan romanttisia funkiskalusteita, missi ja näyttelijä Sirkka Salosen haastattelu, muotijuttuja ja muutamia novelleja.

Ruotsinsuomalaista länkkärikantta

Tuntemattoman kuvittajan kansikuva amerikkalaisen länkkärilegendan Max Brandin kirjaan Jim Silver och dödsfällan. Kirjan julkaisi helsinkiläinen Söderström & C:o (jota ei tule sekoittaa Werner Söderström Osakeyhtiöön eli WSOY:hyn) vuonna 1948. Alkuperäinen nimi on Mountain Riders: A Silvertip Story (1946; alun perin Western Story Magazine -pulplehdessä jatkokertomuksena 1933-1934). Triangelböckerna-sarjassa julkaistiin pari muutakin Brandin länkkäreitä.

Tuntemattoman kuvittajan surrealismia

Tässäpä kaikille bibliofiileille ja kuvituksen harrastajille knoppi: kenen kansikuva? Kuvassa ei ole signeerausta eikä kuvittajaa sanota missään päin kirjaa. Kuva on aika kömpelö ja alkeellinenkin (ellei se sitten ole juuri tavoiteltu tyyli), mutta siinä on erikoista surrealistista viritystä, joka muistuttaa jotakuta Max Ernstiä tai Paul Delvaux'ta. Maisemissakin on surrealismia: romaani sijoittuu Bretagneen! Tarina vaikuttaa kiehtovalta: pienelle Bretagnen saariston saarelle tulee salaperäinen nuori mies, jota aletaan kutsua Efflamiksi vanhan kansantarun mukaan. Onkohan tässä fantasia-aineksia? Kirja on vuodelta 1953 ja kustantaja on Otava.

Tämäkin kirja on niitä 40-50-luvun lukuromaaneja, joita näkee jatkuvasti joka puolella - lähinnä kirppareilla -, mutta joiden kansipaperit ovat useimmiten hukassa. Tässä Wikipedia-hakusana Salmisesta.

Alf Danningin kansi naiskirjailijan teokseen

Unohdetun naiskirjailijan kaunis ja harmoninen, maaseudun ja urbaanin, anonyymin maiseman vastakohtien väliin jännittyvä kansi, joka on tanskalais-suomalaisen Alf Danningin käsialaa. Kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1952. Teos saattaa olla Päivi Oinosen ainoa, ellei hän sitten ole sama Päivi Oinonen, joka sittemmin teki monia koulukirjoja, kuten Uusi ympäristöoppi, joka ilmestyi alun perin vuonna 1970.

Harvinaista Juho Juntusta

(Puoli vuotta edellisestä postauksesta! Seuraakohan tätä blogia enää kukaan? Ei kai, kun ei ole mitään seurattavaakaan.)

Surkealla raisiolaisella kirpputorilla tuli vastaan harvinaista Juho Juntusta Lehtijussin (eli ilmeisesti kai sama pulju, joka Soundiakin julkaisi) julkaisemassa romaanissa, Ritva Kariniemen vuonna 1979 ilmestyneessä Ei isä itke -kirjassa. Kariniemi oli debytoinut kuusi vuotta aiemmin OK-sarjan kirjalla Kusiaisia selkäpiissä, ja vuonna 1986 hän julkaisi Kariston kautta romaanin Katkeraa savua. Mitähän hänelle kuuluu nykyään?

Kuva on kännykällä räpsäisty - en viitsinyt ostaa kahden euron kirjaa, joka ei aiheeltaan vaikuttanut kovin kummoiselta.

Olavi Vepsäläinen

Olavi Vepsäläinen oli kuvataiteilija, joka teki paljon runokirjojen kansia WSOY:lle 1950- ja 1960-luvuilla. Tässä Jaakko Heikinheimon uskonnollisen runokirjan kansi vuodelta 1959, ja tässä linkki aiemmin blogissa julkaistuihin Vepsäläisen kansiin.

Jorma Piironen

Jorma Piirosesta ei löydy netistä juuri lainkaan tietoa, vaikka hän on kuvittanut mm. Keltaista kirjastoa. Tässä aiempi blogiin postattu Piirosen kansi.

Piirosen vähäeleinen tyyli koristaa myös Sisälähetysseuran julkaisemaa hollantilaista aivovauriolapsen elämää kuvaavaa romaania. Se ilmestyi vuonna 1968 ja löytyi raumalaisen lähetyskirppiksen ilmaislaarista. Kirjan sanotaan olevan jatko-osa suositulle Kaikki rakastavat Aatia -teokselle, jota en ole nähnyt. Onkohan siinäkin Piirosen kansia.